Muumilaakson sanomat - Puutarhaliite 5.4.2009

Villikukka, latinankieliseltä nimeltään ”feral floral”, itää ja kasvaa pohjoismaiden ankarissa ilmasto-olosuhteissa nykyään yhtä vahvana kuin aina ennenkin, paljonpuhutusta ilmastonmuutoksesta huolimatta.

Feral Floraliksen itämisajan on joidenkin vanhojen ja viisaiden kasvitieteilijöiden mukaan sanottu olevan jopa kaksikin vuotta. Tämän pitkällisen itämisajan jälkeen feral floral saavuttaa myös todella pitkän juuristonmuodostusvaiheen. Tämän prosessin aikana feral floral käy läpi monenlaisia konsistenssivaiheita muun aluskasvillisuuden kanssa. Feral floraliksen itämis,- ja kasvuympäristössä on havaittu myös vakavempiakin repulsiivisia reaktioita istutettaessa kalliita ja hienostuneita kukkalajikkeita feral floraliksen kasvualueelle.

Yleensä ottaen hienot ja kalliit lajikkeet tarvitsevat keinovaloa ja tarkkaa huolenpitoa itämis,- ja juurtumisvaihessa, ne istutetaan luonnon helmaan vasta myöhemmin kasvuvaiheessa. Tämä hellässä huomassa vahvojen lannoitteiden keskellä kasvaminen voi olla syynä niukempiin olosuhteisiin tottuneen feral floraliksen ja muiden lajikkeiden konsistenssingelmaan.

Näistä itämis,- ja juurtumisajan dilemmoista huolimatta vanhoissa hyvin hoidetuissa puutarhoissa tavataan yllättävän usein hienostuneita lajikkeita sulassa symbioosissa feral floraliksen kanssa. Balanssin muodostumisaika lajikkeiden välillä voi olla yllättävän pitkäkin, ja muodostumisaikaa voidaan harvoin millään maaperän ravinneliuoksilla tasapainottaa. Kunnon asialle omistautuneelle viherpeukalolle tämä pitkä odotusaika ei ole ongelma, koska kokemus on opettanut, että palkintona häämöttää kumminkin lopussa kaunis ja kukkiva niitty, jossa kaikki kukkaset kukkivat yhtä kauniisti ja tasavertaisesti.

Näin on tapahtunut ammoisista ajoista lähtien, antakaamme kaikkien kukkien kukkia.

-Hemuli

Tämän päivän tylsä kokkikeittiö

Noniin, tämän päivän tylsä kokkikeittiömme esittäytyy taas. Eilen syötiin pekoni-jauheliha-pullia, sienikastiketta ja riisiä.

Pekoninpalat (kannattaa ostaa valmiiks kuutioituna) kuullotetaan aluksi pannussa tilkassa oliiviöljyä. Sen jälkeen ne voi kipata kippoon yhdessä jauhelihan kanssa ja sekoittaa keskenään. Sekaan kannattaa höystää myös mausteita, esim. suolaa, mustapippuria, sitruunapippuria... Semmosia mitkä sopii makuun ja terävöittää sitä hieman.

Sit voi rikkoa laakealle lautaselle yhden kananmunan (kannattaa pieni hetki vispata haarukalla kananmunan rakenne rikki) ja toiselle laakealla lautaselle kaataa korppujauhoja (myös maustekorppujauho käy). Muotoillaan lihakönteistä joko lihapullia tai sitten kunnon pihvejä tai jotain siitä välistä :D Käydään pikaseen kastamassa siinä kananmunassa ja sit korppujauhossa ja sopivan kuumalle pannulle! Annetaan hautua siinä rauhassa välillä käännellen.

Sienikastike on yksinkertaisimmillaan tosi helppo. Jos ei tätä osaa niin ei kyllä sitten mitään. ;) Kasariin tai pieneen kattilaan kaadetaan ruokakermaa ja sitä voi lämmittää ihan pikkusen tosi miedolla lämmöllä jos haluu. Sekoittelee välillä... Kun on saanut lihaköntit pois pannulta, voi pannua vähän pestä ja sit kipata sille sienet. Niitä keskilämmöllä sit kuullotetaan, EI paisteta! Kunnes näyttää hyvältä. Mausteiksi suolaa ja rakuunaa tms sopivaa. Kun on hetken sienet kuullottunu, kipataan kerman joukkoon. Voila! Valmis.

Sit keitetään riisi (keittoveteen voi lisätä inkivääriä, terästää riisin makua) ja kaikki hynttyyt yhteen. Seurana voi tarjota vaikka omenamehuu tosi tyylikkäästi ja vihersalaattia ;) Se on siinä. Ei ollu vaikee, eihän? :D

P.s. On muuten tosi hyvää!

Uudessa paikassa, uudessa kodissa

Muuttorumba on edelleenkin käynnissä koska koitetaan saada viimeisimpiäkin tavaroita paikoilleen (keittiö ja suihkutilat saatiin täysin valmiiksi alta muutamassa päivässä). Suhteellisen siistiä täällä jo on mutta kaikki matsku ei oo vielä löytänyt sopivaa paikkaansa. Kuvia seuraa siis jäljempänä... :)

Mika antoi Heidin valita eilen 8.3. naistenpäivänä itselleensä haluamansa kukan kukkakaupassa. Tässä tapauksessa etsittiin tietenkin jotain viherkasvia, joka kestäisi pitkään, jotta siitä siis olisi mahdollisimman paljon iloa. Löytyi semmoinen kaunotar kuin nukkumatti. ;D (Sehän sopii hyvin kun Heidin nimipäiväkin on unikeonpäivänä ja muutenkin niin unettava luonne, virn) Siinä on ihanan samettiset lehdet ja söpöä seeprakuviota. Pari kasvia (vehkapalmu ja toinen, jonka nimeä en muista) eivät oikein tykänneet hyvää muutosta kylmässä ilmassa vaikka ne ovat tähän asti todella iloisesti kasvaneet niin täytyy niiden tilalle muutenkin näköjään uudet kasvit laittaa... R.I.P... :)

Täällä on taas herkuteltu ja on tullut jo kommentteja kavereilta että pitäisi varoa ennenkuin hemmottelee miehen pilalle. :D Mutta on se välillä kyllä ollut toisinkinpäin ;) Esimerkiksi idea tohon juuri valmistamaamme kirjoloheen tuli kyllä Mikalta eikä Heidiltä vaikka tyttö täällä nyt kovin innoissaan taas kokkailee. Ei nyt vaan jaksanu ottaa enää kuvaa kaiken päivän touhuamisen jälkeen. Me ollaan oltu tosi ahkeria.

Eilen käytiin myös kävelemässä tuon järven ympäri, jonka vieressä asutaan ja populaa oli liikkeellä kuin sieniä sateella. Oli tosi piristävää nähdä miten täällä ihmiset jaksaa vapaapäivänään harrastaa kaikenlaista. Tuli itsellekin tosi hyvä fiilis siitä. Löydettiin varmaan vajaan puolen kilometrin päästä kodista semmoinen liikuntahalli. Siellä selvisi sitten ilmoitustaululta että tässäkin kaupungissa on mahdollisuus harrastaa kuntonyrkkeilyä, jossa Heidi on niittänyt kovaa kuntoa ja skarpannut tekniikkaa (vaihtelevalla aktiivisuudella viime aikoina) nyt jo seitsemän vuoden ajan (vitsi aika juoksee siivillä). Kiva sitten kun ei tarvitse vanhoista harrastuksistaankaan täysin luopua. Siellä oli myös tosi hieno, monipuolinen kuntosali ja muita puitteita (okei no mainitaan nyt sit tässä yhteydessä että se Heidin havittelema nyrkkeilysäkkikin, ei siitä sit sen enempää enää... ;D) ja sählysalit sun muut. Osaa siitä sählysalista voi myös vuokrata omaan käyttöönsä mihin vain haluaa hyvin edullisesti. Suunnitelmia on... Jumppatunteja ja äijävoimistelua järjestetään myös. Meillä on Mikan kanssa ollut ajatuksena aloittaa parikin liikuntaharrastusta yhdessä ja selvitelty asiaa mutta niistä sitten myöhemmin... Löydettiin sitten sen liikuntahallin takapihaltakin vielä skeittiramppeja. Elikkä aika täydellistä on. :D Täällä on kyllä tosi monipuoliset liikuntamahdollisuudet sekä sisällä että ulkona.

Omaa saunaamme ollaan päästy testaamaan jo muutamaan otteeseen ja siitä saa kyllä kovat löylyt pikku pirulaisesta. ;) Ja se tuoksuu ihan uudelta kun ensimmäinen vuokralainen ei varmaan neljään vuoteen saunaa käyttänyt hädin tuskin ollenkaan... Siinä kelpaa neljän neliön superpienessä tilassa löylytellä isollakin kaveriporukalla! Kyllä niin odottaa Mikan kavereidenkin älähdyksiä kun ne näkee ton saunatilan.. ;D Heidin kaverit tuskin ees viittii lähtee yrittää tunkee tonne isolla possella kerrallaan. ;) Tai ei sitä ikinä tiedä. ;)

Kaikennäköisiä ostoksiakin meillä on suunnitteilla, esimerkiksi infrapunalämmitin tuonne lasitetulle parvekkeelle että siellä voi iltaa vietellä myöhäänkin kavereiden kanssa ja kaksistaan keskellä talven pimeneviä iltojakin. Niistä ostoksista lisää sitten myöhemmin. Mutta on tää kyllä vaan niin symppis talo ja ihana paikka asua... <3

Maailman tylsin kokkikeittiö ;)

Muuttohäshäköishä voi nauttii tämmösii gourmetaterioita ku makkarakeittoo ja omien marjojen mehua ;)

Muuttohäshäkkää

Niin ne muuttokiireissään vaan pauhaa ja pakkaa, hyvää vauhtia laatikkoihin hakkaa.


Ja Mikalla on selvästi ymmärtämystä kukkien päälle. ;D

Nää osti digitaalijärjestelmäkameran (Sony alpha-200, kovat myyntisuositukset vaikkei ole mikään prkl perinteinen kamerahifistelypikkurillipystyssämerkki) tossa kuukausi pari sitten koska kuvauskärpänen puri Heidiä jo nuorella iällä ja Mika taas sattui selailemaan kaikkia käteviä sivuja kuten aina ja ehdotti ihanana miehenä sitten tällaista hankintaa.

Sanon teille, jotka ootte vähänkään enempää uppoutunu kuvauksen maagiseen maailmaan, hyvällä järjestelmäkameralla saa AINA hyviä kuvia. Toiset ehkä vähän parempia kuin toiset mutta saa. Tietenkin pitää osata pitää niitä käsiään vakaasti (ja miettii valon suunta jne) vaikka kuvanvakaisin kamerasta löytyy, ei nyt niin urpoja olla että oletetaan kameran tekevän kaiken työn meidän puolesta samalla ku makaat sohvalla. Mutta jos yhtään kuvailusta ja pienestä taiteen maalailusta tykkääpi niin tää on must hankinta jossain vaiheessa. Tällä pääsee jo kunnolla kehittämään taitojaan koska manuaaliasetuksetkin voi päälle laittaa. Ja silti pitää muistaa että mikään tekniikka ei oo täydellistä. Näihin voi sit hommailla kaiken maailman überperfect kalansilmäobjekteja sun muita sitte joskus mut ei pidä ahmia vatsaa täyteen heti kättelyssä. Eikä vie nykypäivänä koko kuukauden palkkaas pois, näitä saa erissäkin maksaa tietenkin jos haluaa.

Niih ja lisähuomiona että tää peilin kautta otettu kuva on yksi niistä epätarkimmista mitä oon ottanu tällä kameralla, kun neitosen uutuudenviehätyshuumassa varmaan jo valmiiks kädet vapisi innoissaan. Että näin. :)

Maailman tylsin kokkikeittiö ;)

Tämän päivän tylsä kokkikeittiö. Tänään tehtiin mausteista kanakeittoa ja jälkkäriksi kookosmaitovanukasta jonka päälle kaadettiin suklaavanukasta ja ripoteltiin pari vadelmaa ihan näön vuoksi. Tässä illan saldo eli kuvakin vielä päälle. Ooh digimaailma on ihmeellinen.

Nammm... <3

Tää on niin mahtavaa!!!

Heidi ja Mika päätti tehdä retken, jossa pääsisivät he pienen hetken Heidin snoukkataitoja testaamaan kun Mika taas taidokkaasti viilettää vaan.

Elikkä siis lähdettiin Sappeeseen laskettelemaan Mikan työporukan kanssa ihan vapaa-aikaa viettäen kun tällainen tilaisuus koitti. Olimme pitkään puhuneet josko minutkin pitäisi perehdyttää tämän hienon lajin pariin ja hommanneet lähestulkoon kaikki välineetkin tätä koitosta varten. Mikahan on oikein vanhan ajan skeittareita, viettänyt rullalaudan parissa koko lapsuutensa ja nuoruutensa joten arvata saattoi että hänestä oli oivaa apua minulle sellaisena supertaitajana. Itse taas olin lasketellut viimeksi varmaan kymmenisen vuotta sitten kouluretkellä ja suksilla. Ja voi pojat, voin sanoo että se oli paljon helpompaa kuin tää laudalla suhailu. Semmosen auraustekniikan oppi neljän laskukerran jälkeen ja adrenaliinitasohan vaan nousi jokaisen laskukerran myötä mutta ei siinä sitten taas mitään haastetta ollut. Heidi oli kuitenkin aivan tykästynyt lasketteluun joten lumilautailu tuntui sopivammalta urakalta. Siitä se nolaus sitten lähti.

Kun ei ole kymmeneen vuoteen lasketellut niin voin sanoa että sitä mäkirinteen jyrkkyyttä ja vauhtia pelkää aikalailla, vielä kun pitäis yhtäkkii vaihtaa ne turvalliset sukset johonkin puupalikkaan mistä et jalkojas saa irti! Mutta onneksi Mikalla riitti kärsivällisyyttä tällaisen uhmapäisen vellihousun kanssa. Ensimmäisen kerran anti oli monien kaatumisten ja mustelmien jälkeen se että oppi se Heidi snoukkaamaan kaikista epäilyistä huolimatta ainakin naama menosuuntaan päin. Heti kun ruvettiin puhumaan laskemisesta SELKÄ menosuuntaan niin tää rupes melkein kirkumaan. Mutta sekin saatiin. Seuraavalla kerralla vois sit koittaa olla kääntymättä yli 180 astetta sitä ympyrää... :D Jos vaikka pidemmänkin matkan pääsis pujottelemaan.

Hissillä päästiin ylös asti neljännellä yrityskerralla. Salaisuus on siinä että oppii luopumaan siitä hallitsemisen pakosta ja rentoutuu vaan, uskoo siihen että kyllä se hissi pitää sut tolpillaan ilman omia pelästyksen räpyilyjä vaikka mihin suuntaan se lauta välillä poukkoilee. Toisella kädellä pitää kiinni siitä tolpasta ja toisella kädellä voi vähän tasapainoitella mutta jalkojaan ei missään tilanteessa saa jännittää. Ja kun ihminen on varmaan evoluution alusta alkaen oppinut kävelemään nokkapää suoraan eteenpäin (ois muuten aika siistii jos ruvettais kaikki kävelee takaperin niin millasii meistä tulis sit 10 000 vuoden päästä, pitäis varmaan kokeilla) niin se kylkipuoli edellä meno tuntuu tosi kummalliselta alkuun. Täytyy sanoo että snoukkaus hissillä on mahtavaa terapiaa kaikille jotka on liian kovia stressaamaan. Tässä oppii väkisinkin olemaan panikoimatta!

Pääsipä Mikakin sentään sitten edes yhden kierroksen laskemaan ja hyppimään kokonaan ilman mun kädestä pitämistä, pitihän nyt sentään sellainen ilo suoda toisellekin. :) Mutta tosi hyvin se jaksoi tätä hymyillen opettaa. Pian lähdetään taas uudestaan harjoittelemaan, uusin kujein, paremmalla menestyksellä. Kärsivällisyys on valttia.

Tässä vanhaa mutta niin juhlavaa kuvaa meistä Heidin (minun) isoveljen häistä viime vuoden lopulta.

Hurjastelua Urjalan tyyliin

Heidi ja Mika kävi vähän hurjastelemassa ja hummailemassa Urjalassa 30.1.-1.2.2009 kavereidensa luona juhlien vuokrasopimusta uuteen iki-ihanaan kämppään. Tässä viikonlopun parhaat palat.

Noniin, blogin ensimmäinen teksti liikkeelle. Löydettiin aivan mahtava "lukaali" Pirkkalan suunnalta 50 metriä rannasta. Siinä voi sit auringonpaistatuksen ja pulahduksen jälkeen kipsutella omaan saunaan ottamaan kovat löylyt. :) Isolta parvekkeelta on suora näkymä järvelle ja seutu on erittäin miellyttävä omine pururatoineen ja rauhallisine seutuineen. Pirkkalan keskustaankaan ei oo kuitenkaan matkaa kovin pitkästi ja paikallisbussit kulkee Tampereelle jatkuvasti. Takapihallakin on omat hauskat kuntoilulaitteensa. :)

Kuvia seuraa sitten jäljempänä!

Pari kissanpentuakin on laitettu tilaukseen. Nimetkin on jo keksitty.