Villikukka, latinankieliseltä nimeltään ”feral floral”, itää ja kasvaa pohjoismaiden ankarissa ilmasto-olosuhteissa nykyään yhtä vahvana kuin aina ennenkin, paljonpuhutusta ilmastonmuutoksesta huolimatta.
Feral Floraliksen itämisajan on joidenkin vanhojen ja viisaiden kasvitieteilijöiden mukaan sanottu olevan jopa kaksikin vuotta. Tämän pitkällisen itämisajan jälkeen feral floral saavuttaa myös todella pitkän juuristonmuodostusvaiheen. Tämän prosessin aikana feral floral käy läpi monenlaisia konsistenssivaiheita muun aluskasvillisuuden kanssa. Feral floraliksen itämis,- ja kasvuympäristössä on havaittu myös vakavempiakin repulsiivisia reaktioita istutettaessa kalliita ja hienostuneita kukkalajikkeita feral floraliksen kasvualueelle.
Yleensä ottaen hienot ja kalliit lajikkeet tarvitsevat keinovaloa ja tarkkaa huolenpitoa itämis,- ja juurtumisvaihessa, ne istutetaan luonnon helmaan vasta myöhemmin kasvuvaiheessa. Tämä hellässä huomassa vahvojen lannoitteiden keskellä kasvaminen voi olla syynä niukempiin olosuhteisiin tottuneen feral floraliksen ja muiden lajikkeiden konsistenssingelmaan.
Näistä itämis,- ja juurtumisajan dilemmoista huolimatta vanhoissa hyvin hoidetuissa puutarhoissa tavataan yllättävän usein hienostuneita lajikkeita sulassa symbioosissa feral floraliksen kanssa. Balanssin muodostumisaika lajikkeiden välillä voi olla yllättävän pitkäkin, ja muodostumisaikaa voidaan harvoin millään maaperän ravinneliuoksilla tasapainottaa. Kunnon asialle omistautuneelle viherpeukalolle tämä pitkä odotusaika ei ole ongelma, koska kokemus on opettanut, että palkintona häämöttää kumminkin lopussa kaunis ja kukkiva niitty, jossa kaikki kukkaset kukkivat yhtä kauniisti ja tasavertaisesti.
Näin on tapahtunut ammoisista ajoista lähtien, antakaamme kaikkien kukkien kukkia.
-Hemuli
torstai 16. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Kommentit (Atom)
